julistus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

julistus (39)[1]

  1. yhteinen julkinen, yleensä aatteellinen, kannanotto; se, että julistetaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjulist̪us/
  • tavutus: ju‧lis‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi julistus julistukset
genetiivi julistuksen julistusten
julistuksien
partitiivi julistusta julistuksia
akkusatiivi julistus;
julistuksen
julistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi julistuksessa julistuksissa
elatiivi julistuksesta julistuksista
illatiivi julistukseen julistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi julistuksella julistuksilla
ablatiivi julistukselta julistuksilta
allatiivi julistukselle julistuksille
muut sijamuodot
essiivi julistuksena julistuksina
translatiivi julistukseksi julistuksiksi
abessiivi julistuksetta julistuksitta
instruktiivi julistuksin
komitatiivi julistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo julistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
julistus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

itsenäisyysjulistus, julistuskirja, ohjelmajulistus, ohjelmanjulistus, pannaanjulistus, pannajulistus, puolueettomuusjulistus, sodanjulistus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39