juge

Ranska

Substantiivi

juge m./f. (monikko juges)

1. tuomari

Verbi

juge

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä juger
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä juger
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä juger
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä juger
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä juger