joiunta
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjoi̯unt̪ɑ/
- tavutus: joi‧un‧ta
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | joiunta | joiunnat |
genetiivi | joiunnan | joiuntojen (joiuntain) |
partitiivi | joiuntaa | joiuntoja |
akkusatiivi | joiunta; joiunnan |
joiunnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | joiunnassa | joiunnoissa |
elatiivi | joiunnasta | joiunnoista |
illatiivi | joiuntaan | joiuntoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | joiunnalla | joiunnoilla |
ablatiivi | joiunnalta | joiunnoilta |
allatiivi | joiunnalle | joiunnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | joiuntana | joiuntoina |
translatiivi | joiunnaksi | joiunnoiksi |
abessiivi | joiunnatta | joiunnoitta |
instruktiivi | – | joiunnoin |
komitatiivi | – | joiuntoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | joiunna- | |
vahva vartalo | joiunta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. joikuminen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- joiunta Kielitoimiston sanakirjassa