jehu

Wikisanakirjasta
Katso myös: Jehu

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jehu (1)[1]

  1. (arkikieltä) vahva henkilö, pomo

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjehu/
  • tavutus: je‧hu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jehu jehut
genetiivi jehun jehujen
partitiivi jehua jehuja
akkusatiivi jehu;
jehun
jehut
sisäpaikallissijat
inessiivi jehussa jehuissa
elatiivi jehusta jehuista
illatiivi jehuun jehuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jehulla jehuilla
ablatiivi jehulta jehuilta
allatiivi jehulle jehuille
muut sijamuodot
essiivi jehuna jehuina
translatiivi jehuksi jehuiksi
abessiivi jehutta jehuitta
instruktiivi jehuin
komitatiivi jehuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jehu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Vanhan testamentin 2:ssa Kuningasten kirjassa esiintyvän Israelin kuninkaan, Jehun, nimestä[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pääjehu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • jehu Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jehu (monikko jehus)

  1. ajomies

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
  2. Kirsti Aapala: Monena mikot maailmalla. Kielikello, 2005, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.9.2017