jatkumo

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jatkumo (2)

  1. yhtenäinen, jatkuva kokonaisuus
    aika-avaruusjatkumo
  2. (matematiikka) kompakti ja yhtenäinen metrinen avaruus, etenkin reaalilukujen joukko

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjɑt̪kumo/
  • tavutus: jat‧ku‧mo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jatkumo jatkumot
genetiivi jatkumon jatkumojen
jatkumoiden
jatkumoitten
partitiivi jatkumoa jatkumoita
jatkumoja
akkusatiivi jatkumo;
jatkumon
jatkumot
sisäpaikallissijat
inessiivi jatkumossa jatkumoissa
elatiivi jatkumosta jatkumoista
illatiivi jatkumoon jatkumoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jatkumolla jatkumoilla
ablatiivi jatkumolta jatkumoilta
allatiivi jatkumolle jatkumoille
muut sijamuodot
essiivi jatkumona jatkumoina
translatiivi jatkumoksi jatkumoiksi
abessiivi jatkumotta jatkumoitta
instruktiivi jatkumoin
komitatiivi jatkumoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jatkumo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]