jaotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jaotus (39)[1]

  1. jaottamisen tulos, sahan hampaiden kääntyneisyys ulospäin keskilinjasta
    Jotta halkosahalla voi sahata kunnolla, siinä on viilauksen ja jaotuksen oltava kunnossa.
    Jos pistosaha ahdistaa, siihen tulee lisätä jaotusta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjɑot̪us/
  • tavutus: ja‧o‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jaotus jaotukset
genetiivi jaotuksen jaotusten
jaotuksien
partitiivi jaotusta jaotuksia
akkusatiivi jaotus;
jaotuksen
jaotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi jaotuksessa jaotuksissa
elatiivi jaotuksesta jaotuksista
illatiivi jaotukseen jaotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jaotuksella jaotuksilla
ablatiivi jaotukselta jaotuksilta
allatiivi jaotukselle jaotuksille
muut sijamuodot
essiivi jaotuksena jaotuksina
translatiivi jaotukseksi jaotuksiksi
abessiivi jaotuksetta jaotuksitta
instruktiivi jaotuksin
komitatiivi jaotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jaotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
jaotus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

astejaotus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • jaotus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39