jankuttaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
jankuttaa (53-C) (taivutus[luo])
- (arkikieltä) hokea samaa asiaa itsepintaisesti, lakkaamatta
- Älä viitsi enää jankuttaa!
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjɑŋkut̪ːɑːˣ/
- tavutus: jan‧kut‧taa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: jankuttaja, jankutus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- jankuttaa Kielitoimiston sanakirjassa