jankata

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

jankata (73-A) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) väittää itsepintaisesti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjɑŋkɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: jan‧ka‧ta

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • jankata Kielitoimiston sanakirjassa