jäännöslopuke
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jäännöslopuke (48)
- (fonetiikka) historiallinen äänteen jatkaja sananrajalla, joka saa seuraavan konsonantin kahdentumaan
Huomautukset[muokkaa]
- Jäännöslopuke on aiemmin kuvattu eri tavoilla virheellisesti mm. henkäysäänteeksi taikka laryngaali- tai glottaaliklusiiliksi. Uudemmissa kieliopeissa sen tilalla käytetään nimityksiä rajakahdennus, loppukahdennus, alkukahdennus tai rajageminaatio, jotka eivät tarkoita äännettä vaan seuraavan sanan alkukonsonantin kahdentumista.
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista jäännös ja lopuke
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- jäännöslopuke Kielitoimiston sanakirjassa