j

Wikisanakirjasta
Katso myös: -j, J, Ĵ, ĵ, ǰ

Kansainvälinen[muokkaa]

edellinen i
j
seuraava k
Unicode-merkki:

j

  • Koodipaikka: U+006a
  • Nimi: LATIN SMALL LETTER J

Aakkonen[muokkaa]

j (jii) (iso kirjain J)

  1. latinalaisen aakkoston kirjain, suomen aakkostossa 10.
  2. (IPA) palataalinen sentraalinen approksimantti

Ääntäminen[muokkaa]

[2] IPA:

Liittyvät sanat[muokkaa]

Lyhenne[muokkaa]

j

  1. imaginaariyksikkö, käytetään sähkötekniikan laskuissa, vrt. i.

Suomi[muokkaa]

Aakkonen[muokkaa]

j (jii) (iso kirjain J)

  1. pieni kirjain, aakkosten 10. kirjain

Ääntäminen[muokkaa]

Äännetään soinnillisena palataalisena puolivokaalina.[1]

Erikseen lausuttuna[muokkaa]
  • ”jii”
  • IPA: /jiː/

Katso myös[muokkaa]

Pohjoissaame[muokkaa]

Aakkonen[muokkaa]

j (iso kirjain J)

  1. pienaakkonen, aakkosten 13. kirjain

Ääntäminen[muokkaa]

Yhdistelmissä dj, ddj, lj, llj, nj, nnj merkkaa äänteiden liudentamista (/dʲ/, /lʲ/, /nʲ/).[2]

Yhdistelmä hj tarkoittaa soinnitonta j-äännettä.[2]

Katso myös[muokkaa]


Turkki[muokkaa]

Aakkonen[muokkaa]

j (je) (iso kirjain J)

  1. pieni kirjain, aakkosten 13. kirjain

Ääntäminen[muokkaa]

Äännetään soinnillisena postalveolaarisena sibilanttina.

Erikseen lausuttuna[muokkaa]

Katso myös[muokkaa]


Viro[muokkaa]

j (jott) (iso kirjain J)

Katso myös[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Karlsson, Fred: Suomen peruskielioppi, s. 26. 4. laajennettu ja uudistettu painos. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2009. ISBN 978-952-222-097-4.
  2. 2,0 2,1 Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 693. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.