ivailu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ivailu (2)

  1. ivaileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈiʋɑi̯lu/
  • tavutus: i‧vai‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ivailu ivailut
genetiivi ivailun ivailujen
ivailuiden
ivailuitten
partitiivi ivailua ivailuita
ivailuja
akkusatiivi ivailu;
ivailun
ivailut
sisäpaikallissijat
inessiivi ivailussa ivailuissa
elatiivi ivailusta ivailuista
illatiivi ivailuun ivailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ivailulla ivailuilla
ablatiivi ivailulta ivailuilta
allatiivi ivailulle ivailuille
muut sijamuodot
essiivi ivailuna ivailuina
translatiivi ivailuksi ivailuiksi
abessiivi ivailutta ivailuitta
instruktiivi ivailuin
komitatiivi ivailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ivailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ivailu Kielitoimiston sanakirjassa