itsensä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi (hän ...) itse
(se ...) itse
(he ...) itse
(ne ...) itse
genetiivi itsensä
partitiivi itseänsä
itseään
akkusatiivi itsensä
sisäpaikallissijat
inessiivi itsessänsä
itsessään
elatiivi itsestänsä
itsestään
illatiivi itseensä
ulkopaikallissijat
adessiivi itsellänsä
itsellään
ablatiivi itseltänsä
itseltään
allatiivi itsellensä
itselleen
muut
essiivi itsenänsä
itsenään
translatiivi itseksensä
itsekseen
abessiivi (itsettänsä)
(itsettään)
instruktiivi
komitatiivi

itsensä (itse- (8) + -nsä)

  1. (refleksiivinen) sana, jota puhuja tai kirjoittaja käyttää lauseen määreen tilalla, kun ihminen, eläin, esine tai asia, johon hän ei viittaa katseella tai eleillä mutta josta hän puhuu tai kirjoittaa, on lauseen subjekti ja ko. ihminen, eläin, esine tai asia on predikaatin määre
    Esim. jos X sanoo Y:stä Hän on tehnyt ruokaa itselleen., tarkoittaa lause, että Y on tehnyt ruokaa Y:lle.
  2. (refleksiivinen) sana, jota puhuja tai kirjoittaja käyttää lauseen määreen tilalla, kun ihmiset, eläimet, esineet tai asiat, joihin hän ei viittaa katseella tai eleillä mutta joista hän puhuu tai kirjoittaa, ovat lauseen subjekti ja ko. ihmiset, eläimet, esineet tai asiat ovat predikaatin määre
    Esim. jos X sanoo ryhmä Y:stä He ovat tehneet ruokaa itselleen., tarkoittaa lause, että ryhmä Y on tehnyt ruokaa ryhmä Y:lle.

Käännökset[muokkaa]