iterointi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- ongelmanratkaisumenetelmä, jossa ongelman ratkaisu tarkentuu vähitellen, kerta kerran jälkeen toistamalla
- (matematiikka) likiarvon määrittämiseksi käytetty laskumenetelmä, jossa laskemalla saatu funktion arvo asetetaan saman funktion lähtöarvoksi (argumentiksi) ja toistetaan sama toimitus useita kertoja uudelleen
- Jo muutaman iteroinnin jälkeen funktion arvot alkavat lähetä tavoiteltua likiarvoa.
- Tietoneohjelmien laskentamalleissa sovelletaan iterointia.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | iterointi | iteroinnit |
| genetiivi | iteroinnin | iterointien (iterointein) |
| partitiivi | iterointia | iterointeja |
| akkusatiivi | iterointi; iteroinnin |
iteroinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | iteroinnissa | iteroinneissa |
| elatiivi | iteroinnista | iteroinneista |
| illatiivi | iterointiin | iterointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | iteroinnilla | iteroinneilla |
| ablatiivi | iteroinnilta | iteroinneilta |
| allatiivi | iteroinnille | iteroinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | iterointina | iterointeina |
| translatiivi | iteroinniksi | iteroinneiksi |
| abessiivi | iteroinnitta | iteroinneitta |
| instruktiivi | – | iteroinnein |
| komitatiivi | – | iterointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | iteroinni- | |
| vahva vartalo | iterointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |