itä

Suomi

Ilmansuuntien nimet suomeksi
	luode		pohjoinen		koillinen
	länsi				itä
	lounas		etelä		kaakko

Substantiivi

itä (10-F)

1. pääilmansuunta pohjoisen ja etelän välissä, pohjoisesta 90 astetta myötäpäivään

Etymologia

Itä on se ilmansuunta, josta aurinko kohoaa näkyviin eli itää taivaanrannasta. Lähisukukielissä on vastineensa; inkeroisten ja vatjan itä, viron ida ja liivin ida (koillinen).

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	itä	idät
genetiivi	idän	itien (itäin)
partitiivi	itää	itiä
akkusatiivi	itä; idän	idät
Sisäpaikallissijat
inessiivi	idässä	idissä
elatiivi	idästä	idistä
illatiivi	itään	itiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	idällä	idillä
ablatiivi	idältä	idiltä
allatiivi	idälle	idille
Muut
essiivi	itänä	itinä
translatiivi	idäksi	idiksi
abessiivi	idättä	idittä
instruktiivi	–	idin
komitatiivi	–	itine- + omistusliite

Käännökset

bulgaria: изток m. englanti: east espanja: este hollanti: oosten kroatia: istok m. indonesia: timur italia: est m. kantoninkiina: 東 [tuŋ] kreikka: ανατολή latina: oriens mandariinikiina: 东 [dōng] norja (bokmål): øst oromo: ilboruu, baya portugali: leste puola: wschód

ranska: est romania: est n. ruotsi: ost, öst, öster saksa: Osten m. shanghainkiina: 东 [tuŋ] slovakki: východ tanska: øst tšekki: východ turkki: doğu ukraina: схід m. unkari: kelet venäjä: восток m. [vostok] vietnam: đông vepsä: päivnouzm viro: ida

Liittyvät sanat

etelä, itäinen, itämaat, itämainen, koillinen, kaakko, lounas, länsi, luode, pohjoinen

itäaasialainen, itäafrikkalainen, itäauto, itäblokki, itäeurooppalainen, itägootti, itäinen, itäkaakko, itäkaakkoinen, itäkarjalainen, itäkauppa, itäkoillinen, itämaalainen, itämaat, itämainen, itämerensuomalainen, itämurre, itämurteinen, itämyrsky, itäosa, itäpuoli, itäpuolinen, itäpuolitse, itäraja, itärannikko, itäranta, itäreimari, itärinne, itärintama, itäroomalainen, itäryhmä, itäsaksalainen, itäsuomalainen, itäsuomalaisuus, itätaivas, itätuonti, itäturisti, itätuuli, Itävalta, itävaltalainen, itävienti, itäviitta