itä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Itä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Ilmansuuntien nimet suomeksi
  luode   pohjoinen   koillinen  
  länsi  
Windrose hg.png
  itä  
  lounas   etelä   kaakko  

Substantiivi[muokkaa]

itä (10-F)

  1. pääilmansuunta pohjoisen ja etelän välissä, pohjoisesta 90 astetta myötäpäivään

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi itä idät
genetiivi idän itien
(itäin)
partitiivi itää itiä
akkusatiivi itä; idän idät
Sisäpaikallissijat
inessiivi idässä idissä
elatiivi idästä idistä
illatiivi itään itiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi idällä idillä
ablatiivi idältä idiltä
allatiivi idälle idille
Muut
essiivi itänä itinä
translatiivi idäksi idiksi
abessiivi idättä idittä
instruktiivi idin
komitatiivi itine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Itä on se ilmansuunta, josta aurinko kohoaa näkyviin eli itää taivaanrannasta. Lähisukukielissä on vastineensa; inkeroisten ja vatjan itä, viron ida ja liivin ida (koillinen). [1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. iGS: Suomen kielisten ilmansuuntien etymologia viitattu 17.6.2012