isoloiva kieli

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

isoloiva kieli

  1. kieli, jossa ei ole morfologiaa eli sanojen taivutusta lainkaan, vaan kieliopillisia suhteita ilmaistaan itsenäisillä kieliopillisilla sanoilla ja sanajärjestyksellä
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=isoloiva_kieli&oldid=3932664”