irrotella
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
irrotella (67-C) (taivutus[luo])
- (arkikieltä) purkaa paineita, rentoutua tai juhlia huomattavan suurellisesti, myös esim. ammuskelemalla, haukkumalla ihmisiä yms.
- frekventatiivinen irrottaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈirːoˌt̪elːɑˣ/
- tavutus: ir‧ro‧tel‧la
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- irrotella Kielitoimiston sanakirjassa