ironia

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: ironía ja irónia



Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ironia (12)[1]

  1. komedian laji, epäsuora iva tai pilkka, jossa sanoja käytetään päinvastaisen merkityksen ilmaisemiseen; esittää virheet hyvinä ominaisuuksina, arvottoman arvokkaana, moitteet kehuina

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ironia ironiat
genetiivi ironian ironioiden
ironioitten
(ironiain)
partitiivi ironiaa ironioita
akkusatiivi ironia; ironian ironiat
Sisäpaikallissijat
inessiivi ironiassa ironioissa
elatiivi ironiasta ironioista
illatiivi ironiaan ironioihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ironialla ironioilla
ablatiivi ironialta ironioilta
allatiivi ironialle ironioille
Muut
essiivi ironiana ironioina
translatiivi ironiaksi ironioiksi
abessiivi ironiatta ironioitta
instruktiivi ironioin
komitatiivi ironioine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Kreik. eirõnei'a = kysely, pilanteko

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12