inhota

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

inhota (74) (taivutus[luo])

  1. pitää erityisen vastenmielisenä, tuntea inhoa jtak kohtaan
    Inhoan käärmeitä.
    Liisa sanoi inhoavansa Mattia, mutta kommentoi, ettei voi vihata tätä, koska tämä on tuntematon hänelle.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈinhot̪ɑˣ/
  • tavutus: in‧ho‧ta

Etymologia[muokkaa]

sanan inho vartalosta inho- ja suffiksista -ta[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • inhota Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.