infra
Katso myös: infra- |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
infra (9)
- (arkikieltä) infrastruktuuri
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | infra | – |
genetiivi | infran | – |
partitiivi | infraa | – |
akkusatiivi | infra; infran |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | infrassa | – |
elatiivi | infrasta | – |
illatiivi | infraan | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | infralla | – |
ablatiivi | infralta | – |
allatiivi | infralle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | infrana | – |
translatiivi | infraksi | – |
abessiivi | infratta | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | infroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | infra- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- infra Kielitoimiston sanakirjassa
Latina[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
īnfrā
Liittyvät sanat[muokkaa]
Prepositio[muokkaa]
infra
- (paikasta, ajasta, koosta, arvosta) alapuolella
- pienempi; huonompi; alempi jne.
- (ajasta) jälkeen
Lähteet[muokkaa]
Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.