imuri

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

imuri (6)[1]

  1. pölynimuri
  2. rikkaimuri
  3. huippuimuri, koneellisen ilmastoinnin osa
  4. (vanhentunut) musteen kuivaamiseen käytetty paperi; imupaperi
  5. (kuvaannollisesti) huono maalivahti
  6. huume nenään vedettävät päihde

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈimuri/
  • tavutus: i‧mu‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi imuri imurit
genetiivi imurin imurien
imureiden
imureitten
partitiivi imuria imureita
imureja
akkusatiivi imuri;
imurin
imurit
sisäpaikallissijat
inessiivi imurissa imureissa
elatiivi imurista imureista
illatiivi imuriin imureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi imurilla imureilla
ablatiivi imurilta imureilta
allatiivi imurille imureille
muut sijamuodot
essiivi imurina imureina
translatiivi imuriksi imureiksi
abessiivi imuritta imureitta
instruktiivi imurein
komitatiivi imureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo imuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta imeä (im- + -uri)

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

huippuimuri, keskusimuri, märkäimuri, pölynimuri, rikkaimuri

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • imuri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6