imu
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
imu (1)
- alipaineen aiheuttama nesteen tai kaasun liike
- liikkuvan esineen perässä oleva alipaine; liikkuvan veden tai ilman aiheuttama liike
- Ajaa edellämenijän imussa.
- Virran imu imaisi mukaansa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈimu]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | imu | imut |
| genetiivi | imun | imujen (imuin) |
| partitiivi | imua | imuja |
| akkusatiivi | imu; imun | imut |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | imussa | imuissa |
| elatiivi | imusta | imuista |
| illatiivi | imuun | imuihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | imulla | imuilla |
| ablatiivi | imulta | imuilta |
| allatiivi | imulle | imuille |
| Muut | ||
| essiivi | imuna | imuina |
| translatiivi | imuksi | imuiksi |
| abessiivi | imutta | imuitta |
| instruktiivi | – | imuin |
| komitatiivi | – | imuine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. alipaineen aiheuttama liike
|
