impata

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

impata (73-B) (taivutus[luo])[1]

  1. hengittää, vetää keuhkoihinsa, päihtymistarkoituksessa jotain kaasua tai joitakin höyryjä
    Katulapset imppasivat liimoja ja sytyttimien butaania.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈimpɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: im‧pa‧ta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • impata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 73-B