impata
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
impata (73-B) (taivutus[luo])[1]
- hengittää, vetää keuhkoihinsa, päihtymistarkoituksessa jotain kaasua tai joitakin höyryjä
- Katulapset imppasivat liimoja ja sytyttimien butaania.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈimpɑt̪ɑˣ/
- tavutus: im‧pa‧ta
Käännökset[muokkaa]
1. hengittää, vetää keuhkoihinsa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- impata Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 73-B