ilmentymä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilmentymä (10)[1]

  1. ilmenemis- tai esiintymismuoto, ilmaus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈilmenˌt̪ymæ/
  • tavutus: il‧men‧ty‧mä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilmentymä ilmentymät
genetiivi ilmentymän ilmentymien
(ilmentymäin)
partitiivi ilmentymää ilmentymiä
akkusatiivi ilmentymä;
ilmentymän
ilmentymät
sisäpaikallissijat
inessiivi ilmentymässä ilmentymissä
elatiivi ilmentymästä ilmentymistä
illatiivi ilmentymään ilmentymiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilmentymällä ilmentymillä
ablatiivi ilmentymältä ilmentymiltä
allatiivi ilmentymälle ilmentymille
muut sijamuodot
essiivi ilmentymänä ilmentyminä
translatiivi ilmentymäksi ilmentymiksi
abessiivi ilmentymättä ilmentymittä
instruktiivi ilmentymin
komitatiivi ilmentymine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ilmentymä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10