ilme

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilme (48)[1]

  1. ihmisen kasvoilla näkyvät merkit mielialasta
  2. (kuvaannollisesti) kohteen ulkonäkö, tyyli
    Yleisradion visuaalinen ilme uudistuu ensi keväänä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ilme ilmeet
genetiivi ilmeen ilmeiden
ilmeitten
partitiivi ilmettä ilmeitä
akkusatiivi ilme; ilmeen ilmeet
Sisäpaikallissijat
inessiivi ilmeessä ilmeissä
elatiivi ilmeestä ilmeistä
illatiivi ilmeeseen ilmeisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ilmeellä ilmeillä
ablatiivi ilmeeltä ilmeiltä
allatiivi ilmeelle ilmeille
Muut
essiivi ilmeenä ilmeinä
translatiivi ilmeeksi ilmeiksi
abessiivi ilmeettä ilmeittä
instruktiivi ilmein
komitatiivi ilmeine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48