ilmasto

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Ilmasto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilmasto (2)

  1. tietyn paikan tai alueen tyypillinen sää kuvattuna tilastollisin termein kuten keski- ja ääriarvoin ja persentiilein
    Maapallolla on joukko erilaisia ilmastoja, joissa tapahtuu paikallisista tekijöistä, vuodenajoista ja globaaleista satunnaisilmiöistä johtuvia vaihteluja.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈilmɑsto]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ilmasto ilmastot
genetiivi ilmaston ilmastojen
ilmastoiden
ilmastoitten
(ilmastoin)
partitiivi ilmastoa ilmastoita
ilmastoja
akkusatiivi ilmasto; ilmaston ilmastot
Sisäpaikallissijat
inessiivi ilmastossa ilmastoissa
elatiivi ilmastosta ilmastoista
illatiivi ilmastoon ilmastoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ilmastolla ilmastoilla
ablatiivi ilmastolta ilmastoilta
allatiivi ilmastolle ilmastoille
Muut
essiivi ilmastona ilmastoina
translatiivi ilmastoksi ilmastoiksi
abessiivi ilmastotta ilmastoitta
instruktiivi ilmastoin
komitatiivi ilmastoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]