ilmansuunta
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ilmansuunta
- maapallon pinnalla tapahtuvaa suuntimista varten yleismaailmallisesti määriteltyyn järjestelmään kuuluva suure, jonka mittayksikkö on aste; jakautuvat ympyrällä 90 asteen kulmissa ristimäisesti vastakkaisiin ja viereisiin pääilmansuuntiin (pohjoinen, itä, etelä, länsi) ja pääilmansuuntien väleissä 45 asteen kulmissa suhteessa pääilmansuuntiin, pääilmansuuntien puoliväleissä, väli-ilmansuuntiin (koillinen, kaakko, luode, lounas)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈilmɑnˌsuːnt̪ɑ/
- tavutus: il‧man‧suun‧ta
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. suure suuntimista varten
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
pääilmansuunta, väli-ilmansuunta
Alakäsitteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ilmansuunta Kielitoimiston sanakirjassa