ilmaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ilmaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ilmata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilmaava | ilmaavat |
| genetiivi | ilmaavan | ilmaavien (ilmaavain) |
| partitiivi | ilmaavaa | ilmaavia |
| akkusatiivi | ilmaava; ilmaavan | ilmaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilmaavassa | ilmaavissa |
| elatiivi | ilmaavasta | ilmaavista |
| illatiivi | ilmaavaan | ilmaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilmaavalla | ilmaavilla |
| ablatiivi | ilmaavalta | ilmaavilta |
| allatiivi | ilmaavalle | ilmaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilmaavana | ilmaavina |
| translatiivi | ilmaavaksi | ilmaaviksi |
| abessiivi | ilmaavatta | ilmaavitta |
| instruktiivi | – | ilmaavin |
| komitatiivi | – | ilmaavine |