ilmaantua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ilmaantua (52-J) (taivutus[luo])[1]
- tulla esille, tulla ilmoille
- käydä ilmi
- Asiassa ilmaantui odottamattomia seikkoja.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈilmɑːnˌt̪uɑˣ/
- tavutus: il‧maan‧tu‧a
Etymologia[muokkaa]
Muodostettu ilma-substantiivista.[2]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ilmaantua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-J
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004