ilma

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Ilma

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilma (9)

  1. kaasuseos, joka ympäröi maapalloa ilmakehänä
  2. säätila
    hyvä ilma
  3. (kuvaannollisesti) ilmapiiri, tunnelma
    Tämä keskustelu puhdisti ilmaa selkeästi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈilmɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ilma ilmat
genetiivi ilman ilmojen
(ilmain)
partitiivi ilmaa ilmoja
akkusatiivi ilma; ilman ilmat
Sisäpaikallissijat
inessiivi ilmassa ilmoissa
elatiivi ilmasta ilmoista
illatiivi ilmaan ilmoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ilmalla ilmoilla
ablatiivi ilmalta ilmoilta
allatiivi ilmalle ilmoille
Muut
essiivi ilmana ilmoina
translatiivi ilmaksi ilmoiksi
abessiivi ilmatta ilmoitta
instruktiivi ilmoin
komitatiivi ilmoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

ahtoilma, hengitysilma, huoneilma, ilma-alus, ilmaannousu, ilma-ase, ilma-aukko, ilmaherruus, ilmahoito, ilmahuokonen, ilmahyökkäys, ilmahälytys, ilmailla, ilmailu, ilmaisku, ilmajarru, ilmajohto, ilmajousi, ilmajousitus, ilmajuoppo, ilmajuuri, ilmajäähdytin, ilmajäähdytteinen, ilmajäähdytys, ilmakaapeli, ilmakartoitus, ilmakehä, ilmakerros, ilmakiharrin, ilmakirje, ilmakivääri, ilmakuiva, ilmakuivata, ilmakuivattaa, ilmakuivatus, ilmakuivaus, ilmakuljetus, ilmakuoppa, ilmakupla, ilmakuva, ilmakuvakartoitus, ilmakuvakartta, ilmakuvata, ilmakuvaus, ilmakylpy, ilmakäytävä, ilmalaiva, ilmalasta, ilmalento, ilmaliikenne, ilmalämmitys, ilmamaali, ilmamassa, ilmanala, ilmanhenki, ilmankansi, ilmankostutin, ilmanohjain, ilmanpaine, ilmanpainekäyrä, ilmanpitävä, ilmanpitävästi, ilmanpoisto, ilmanpuhallin, ilmanpuhdistin, ilmanraikaste, ilmansaaste, ilmansuodatin, ilmansuojelu, ilmansuunta, ilmanvaihto, ilmanvaihtojärjestelmä, ilmanvaihtokanava, ilmanvastus, ilmaontelo, ilmapakoinen, ilmapallo, ilmapalloilla, ilmapatja, ilmaperspektiivi, ilmapiiri, ilmapistooli, ilmapistooliammunta, ilmapumppu, ilmapuntari, ilmapuolustus, ilmapurjehdus, ilmaputki, ilmapyörre, ilmarako, ilmarata, ilmarengas, ilmarinta, ilmarosvo, ilmarosvous, ilmasilta, ilmasipuli, ilmasodankäynti, ilmasota, ilmastaa, ilmaste, ilmastin, ilmastus, ilmastusallas, ilmasulku, ilmasuoja, ilmasuojelu, ilmata, ilmataistelu, ilmatankkaus, ilmatasku, ilmateitse, ilmatiede, ilmatiehyt, ilmatieteellinen, ilmatieteilijä, ilmatiiviisti, ilmatiivis, ilmatila, ilmatoiminta, ilmatorjunta, ilmatorjunta-ase, ilmatorjuntajoukot, ilmatorjuntaohjus, ilmatorjuntapatteri, ilmatorjuntapatteristo, ilmatorjuntatuli, ilmatorjuntatykistö, ilmatorjuntatykki, ilmatorvi, ilmatyhjiö, ilmatyyny, ilmatyynyalus, ilmatähystys, ilmatäytteinen, ilmaus, ilmava, ilmavaara, ilmavaivat, ilmavalokuva, ilmavalokuvaus, ilmavalvonta, ilmavasara, ilmavasti, ilmaverho, ilmaverso, ilmavirta, ilmavirtaus, ilmavoimat, ilmavoitto, ilmavuus, jumalanilma, jäähdytysilma, kalailma, keskuslämmitysilma, kevätilma, kiertoilmauuni, koiranilma, kuumailmapallo, kuumailmapuhallin, kylmäilmapuhallin, lämminilmakuivaamo, lämminilmakuivuri, lämminilmapuhallin, maailma, meri-ilma, myrskyilma, pahanilmanlintu, paineilma, paineilmahengityslaite, paineilmajarru, paineilmakäyttöinen, paineilmalaite, paineilmanaulain, paineilmapora, paineilmasäiliö, pakkasilma, poistoilma, polaari-ilma, poutailma, puhallusilma, pyryilma, pääilmansuunta, raitisilma, raitisilmasuodatin, raitisilmaventtiili, rajuilma, sadeilma, suojailma, syysilma, tuloilma, ukkosenilma, ukkosilma, ukonilma, ulkoilma, ulkoilmassa, ulkoilmaelämä, ulkoilmaihminen, ulkoilmajuhla, ulkoilmakahvila, ulkoilmakonsertti, ulkoilmaravintola, ulkoilmateatteri, vappuilmapallo, vuoristoilma, väli-ilmansuunta, yläilma, yöilma

Johdokset[muokkaa]

Malta[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilma

  1. vesi

Viro[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

ilma

  1. ilmaiseksi, maksutta
    Ilma saadud asi. – Ilmaiseksi saatu.
  2. jotakin vailla, ilman jotakin
    Kas sa jood kohvi suhkruga või ilma? – Juotko kahvin sokerilla vai ilman?
    Kes hiljaks jääb, see ilma jääb. – Myöhästyjä jää ilman.

Prepositio[muokkaa]

ilma (+abessiivi)

  1. ilman
    ilma mütsita - lakitta, ilman lakkia

Substantiivi

ilma

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ilm