ihu

Rapanui

Substantiivi

ihu

1. nenä

Viro

Substantiivi

ihu (gen ihu, part ihu)

1. ruumis sielun tai hengen vastakohtana

   ihu ja hingega – ruumiineen ja sieluineen, kaikin voimin

   ihuarst - henkilääkäri

2. iho, hipiä

   puhas ihu − puhdas iho

   ihualasti – ilkosen alaston, ilkosen alasti

Taivutus

• ÕS 3 (pesa)

• yksikön inessiivi: ihhu ja ihusse

Liittyvät sanat

Ruumis

• ihukaitse, ihukaitsja
• ihupesu
• ihusilm
• ihuüksi

Iho

• ihukarv
• (adj.) ihukarva
• ihukate, ihuliige
• ihuvärv
• ihulik