ihra

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Ihra Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ihra (9)[1]

  1. sian rasva, vrt. tali

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈihrɑ/
  • tavutus: ih‧ra

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ihra ihrat
genetiivi ihran ihrojen
(ihrain)
partitiivi ihraa ihroja
akkusatiivi ihra;
ihran
ihrat
sisäpaikallissijat
inessiivi ihrassa ihroissa
elatiivi ihrasta ihroista
illatiivi ihraan ihroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ihralla ihroilla
ablatiivi ihralta ihroilta
allatiivi ihralle ihroille
muut sijamuodot
essiivi ihrana ihroina
translatiivi ihraksi ihroiksi
abessiivi ihratta ihroitta
instruktiivi ihroin
komitatiivi ihroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ihra-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Sanalle löytyy vastineita itäisistä lähisukukielistä ja se on vanha germaaninen laina.[2] Ensimmäinen suomenkielinen kirjallinen maininta sanasta on vuodelta 1637 Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa Lexicon Latino-Scondicum.[3]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ihraleuka, ihramaha

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ihra Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 249. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  3. Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 66. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.