idiomaattisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
idiomaattisuus (40)
- (kielitiede) se, että useampisanaisen ilmauksen osat eivät esiinny ilmauksessa tavanomaisessa merkityksessään, joka niillä on muualla kuin kyseisten sanojen yhteydessä, jolloin kokonaisuuden merkitys ei ole pääteltävissä samaan tapaan kuin vastaavista useamman sanan yksiköistä yleensä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | idiomaattisuus | idiomaattisuudet |
| genetiivi | idiomaattisuuden | idiomaattisuuksien |
| partitiivi | idiomaattisuutta | idiomaattisuuksia |
| akkusatiivi | idiomaattisuus; idiomaattisuuden |
idiomaattisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | idiomaattisuudessa | idiomaattisuuksissa |
| elatiivi | idiomaattisuudesta | idiomaattisuuksista |
| illatiivi | idiomaattisuuteen | idiomaattisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | idiomaattisuudella | idiomaattisuuksilla |
| ablatiivi | idiomaattisuudelta | idiomaattisuuksilta |
| allatiivi | idiomaattisuudelle | idiomaattisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | idiomaattisuutena | idiomaattisuuksina |
| translatiivi | idiomaattisuudeksi | idiomaattisuuksiksi |
| abessiivi | idiomaattisuudetta | idiomaattisuuksitta |
| instruktiivi | – | idiomaattisuuksin |
| komitatiivi | – | idiomaattisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | idiomaattisuude- | |
| vahva vartalo | idiomaattisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
idiomaattisuut- | |
Käännökset[muokkaa]
1. se, että useampisanaisen ilmauksen merkitys ei ole pääteltävissä
|