hyve

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Hyve Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hyve (48)

  1. myönteisiä moraaliarvoja tukeva ja kielteisiä vastustava sisäistetty toimintamalli tavoiteltavaksi
    Platon yhtyy Sokrateen käsitykseen ”hyve on tietoa”.
    Hänellä on joitakin hyveitä – joskin runsaasti paheitakin.
  2. eettisesti ja moraalisesti arvokas luonteenpiirre, joka oli keskeinen käsite erityisesti antiikin moraalifilosofiassa eli etiikassa
    Hyve edistää kansakunnan onnea ja pahe tuo onnettomuuden.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhyʋeˣ/
  • tavutus: hy‧ve

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hyve hyveet
genetiivi hyveen hyveiden
hyveitten
partitiivi hyvettä hyveitä
akkusatiivi hyve;
hyveen
hyveet
sisäpaikallissijat
inessiivi hyveessä hyveissä
elatiivi hyveestä hyveistä
illatiivi hyveeseen hyveisiin
hyveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hyveellä hyveillä
ablatiivi hyveeltä hyveiltä
allatiivi hyveelle hyveille
muut sijamuodot
essiivi hyveenä hyveinä
translatiivi hyveeksi hyveiksi
abessiivi hyveettä hyveittä
instruktiivi hyvein
komitatiivi hyveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hyvee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hyvet-

Etymologia[muokkaa]

johdettu suomen kielen adjektiivista hyvä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hyve-etiikka, hyvesignalointi, kardinaalihyve, omenahyve, ritarihyve

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hyve Kielitoimiston sanakirjassa
  • hyve Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]