huvila
Katso myös: Huvila |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- alkuaan pienehkö omakotitalo tai vapaa-ajan asunto, nyk. suurehko vapaa-ajan asunto
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhuʋilɑ/
- tavutus: hu‧vi‧la
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huvila | huvilat |
genetiivi | huvilan | huviloiden huviloitten (huvilain) |
partitiivi | huvilaa | huviloita |
akkusatiivi | huvila; huvilan |
huvilat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huvilassa | huviloissa |
elatiivi | huvilasta | huviloista |
illatiivi | huvilaan | huviloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huvilalla | huviloilla |
ablatiivi | huvilalta | huviloilta |
allatiivi | huvilalle | huviloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huvilana | huviloina |
translatiivi | huvilaksi | huviloiksi |
abessiivi | huvilatta | huviloitta |
instruktiivi | – | huviloin |
komitatiivi | – | huviloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huvila- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
huvi + -la; Daniel Europaeuksen ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassaan (1853) esittämä uudissana[2]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
hirsihuvila, huvila-alue, huvila-asukas, huvila-asutus, huvilamurto, huvilapalsta, huvilateltta, huvilatontti, huvilavakuutus, huvilayhdyskunta, kesähuvila, loistohuvila, pitsihuvila, puuhuvila
Aiheesta muualla[muokkaa]
- huvila Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).