hurri

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Hurri

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hurri (5)

  1. (halventava) vanha suomenruotsalaisista käytetty kutsumanimi, joskus kielteisessä mielessä.
  2. (historia) muinaisessa Mesopotamiassa elänyt kansa; heidän kielensä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈhurːi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi hurri hurrit
genetiivi hurrin hurrien
(hurrein)
partitiivi hurria hurreja
akkusatiivi hurri; hurrin hurrit
Sisäpaikallissijat
inessiivi hurrissa hurreissa
elatiivi hurrista hurreista
illatiivi hurriin hurreihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi hurrilla hurreilla
ablatiivi hurrilta hurreilta
allatiivi hurrille hurreille
Muut
essiivi hurrina hurreina
translatiivi hurriksi hurreiksi
abessiivi hurritta hurreitta
instruktiivi hurrein
komitatiivi hurreine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Nykykäsityksen mukaan sana kuvaa ruotsinkielisen puhetta silloin, kun suomenkielinen ei ymmärrä häntä, ja se tulee mahdollisesti sanonnoista ”hur, huru” (”kuinka”, ”miten”) ja ”hör du”, (murteellisesti) hörru (”kuules”, ”kuuletko”). (Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä A–K. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-692-9.)

Vanha, nykyään hylätty käsitys on että sana oli alun perin suden kiertoilmaus (vrt. samaa tarkoittava hurtta) ja muuttui siitä tarkoittamaan erilaisia karvaisia eläimiä (koiraa, vuohta) ja partaisia ja pitkätukkaisia ja kulkumiehiä ja (ruotsinkielisiä) kulkukauppiaita. Tästä olisi seurannut merkitys levoton nuorimies, yöjalassa kulkija, ja sittemmin kosija. (R. E. Nirvi, Petojen nimitykset kosinta- ja hääsanastossa, 1982) [1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]