huovi

Wikisanakirjasta
Katso myös: Huovi
Wikipedia
Katso artikkeli Huovi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huovi (5)[1]

  1. (historia) Ruotsin vallan ajan sotamies, varsinkin ratsumies

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhuo̯ʋi/
  • tavutus: huo‧vi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huovi huovit
genetiivi huovin huovien
(huovein)
partitiivi huovia huoveja
akkusatiivi huovi;
huovin
huovit
sisäpaikallissijat
inessiivi huovissa huoveissa
elatiivi huovista huoveista
illatiivi huoviin huoveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huovilla huoveilla
ablatiivi huovilta huoveilta
allatiivi huoville huoveille
muut sijamuodot
essiivi huovina huoveina
translatiivi huoviksi huoveiksi
abessiivi huovitta huoveitta
instruktiivi huovein
komitatiivi huoveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huovi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

keskiaikainen ruotsalainen laina[2]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • huovi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).