huovi
Katso myös: Huovi |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhuo̯ʋi/
- tavutus: huo‧vi
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huovi | huovit |
genetiivi | huovin | huovien (huovein) |
partitiivi | huovia | huoveja |
akkusatiivi | huovi; huovin |
huovit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huovissa | huoveissa |
elatiivi | huovista | huoveista |
illatiivi | huoviin | huoveihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huovilla | huoveilla |
ablatiivi | huovilta | huoveilta |
allatiivi | huoville | huoveille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huovina | huoveina |
translatiivi | huoviksi | huoveiksi |
abessiivi | huovitta | huoveitta |
instruktiivi | – | huovein |
komitatiivi | – | huoveine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huovi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
keskiaikainen ruotsalainen laina[2]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- huovi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).