huoli

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huoli (26)

  1. usein rauhattomuutena ilmenevä, monesti tiedostamaton, mieltä painava tunne
    Huoleton kuin taivaan lintu, mutta taustalla huoli tulevaisuudesta.
    Taloudelliset huolet painavat ihmisten mieltä.
    Huolten vuoksi olen viettänyt unettomia öitä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhuo̯li/
  • tavutus: huo‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huoli huolet
genetiivi huolen huolten
huolien
partitiivi huolta huolia
akkusatiivi huoli;
huolen
huolet
sisäpaikallissijat
inessiivi huolessa huolissa
elatiivi huolesta huolista
illatiivi huoleen huoliin
ulkopaikallissijat
adessiivi huolella huolilla
ablatiivi huolelta huolilta
allatiivi huolelle huolille
muut sijamuodot
essiivi huolena huolina
translatiivi huoleksi huoliksi
abessiivi huoletta huolitta
instruktiivi huolin
komitatiivi huoline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huole-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
huol-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

arkihuoli, asuntohuoli, elatushuoli, huolenaihe, huolenpito, huolipuhe, kasvatushuoli, kotihuoli, kouluhuoli, leipähuoli, lisähuoli, lukuhuoli, rahahuoli, taloushuoli, työhuoli, virkahuoli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • huoli Kielitoimiston sanakirjassa
  • huoli Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Verbi[muokkaa]

huoli

  1. (taivutusmuoto) Verbin huolia
    • indikatiivin preesensin konnengaattimuoto
    • imperfektin yksikön 3. persoona
    • imperatiivin yksikön toinen persoona