huojunta

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Huojunta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huojunta (9-J)

  1. huojuminen
  2. (fysiikka) kahden hieman toisistaan poikkeavan taajuuden interferenssin aiheuttama ilmiö, joka ääniaalloilla on kuultavissa äänenvoimakkuuden jaksollisena vaihteluna

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhuo̯junt̪ɑ/
  • tavutus: huo‧jun‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huojunta huojunnat
genetiivi huojunnan huojuntojen
(huojuntain)
partitiivi huojuntaa huojuntoja
akkusatiivi huojunta;
huojunnan
huojunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi huojunnassa huojunnoissa
elatiivi huojunnasta huojunnoista
illatiivi huojuntaan huojuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huojunnalla huojunnoilla
ablatiivi huojunnalta huojunnoilta
allatiivi huojunnalle huojunnoille
muut sijamuodot
essiivi huojuntana huojuntoina
translatiivi huojunnaksi huojunnoiksi
abessiivi huojunnatta huojunnoitta
instruktiivi huojunnoin
komitatiivi huojuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo huojunna-
vahva vartalo huojunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]