huntti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huntti (5-C)

  1. (slangia) satanen (rahaa)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhunt̪ːi/, [ˈhun̪t̪ːi]
  • tavutus: hunt‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huntti huntit
genetiivi huntin hunttien
(hunttein)
partitiivi hunttia huntteja
akkusatiivi huntti;
huntin
huntit
sisäpaikallissijat
inessiivi huntissa hunteissa
elatiivi huntista hunteista
illatiivi hunttiin huntteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huntilla hunteilla
ablatiivi huntilta hunteilta
allatiivi huntille hunteille
muut sijamuodot
essiivi hunttina huntteina
translatiivi huntiksi hunteiksi
abessiivi huntitta hunteitta
instruktiivi huntein
komitatiivi huntteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hunti-
vahva vartalo huntti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ruotsin kielen hundring

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • huntti Kielitoimiston sanakirjassa