humaanius

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

humaanius (40)[1]

  1. se, että on humaani

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhumɑːˌnius/ tai /ˈhumɑːniu̯s/
  • tavutus: hu‧maa‧ni‧us / hu‧maa‧nius

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi humaanius humaaniudet
genetiivi humaaniuden humaaniuksien
partitiivi humaaniutta humaaniuksia
akkusatiivi humaanius;
humaaniuden
humaaniudet
sisäpaikallissijat
inessiivi humaaniudessa humaaniuksissa
elatiivi humaaniudesta humaaniuksista
illatiivi humaaniuteen humaaniuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi humaaniudella humaaniuksilla
ablatiivi humaaniudelta humaaniuksilta
allatiivi humaaniudelle humaaniuksille
muut sijamuodot
essiivi humaaniutena humaaniuksina
translatiivi humaaniudeksi humaaniuksiksi
abessiivi humaaniudetta humaaniuksitta
instruktiivi humaaniuksin
komitatiivi humaaniuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo humaaniude-
vahva vartalo humaaniute-
konsonantti-
vartalo
humaaniut-

Etymologia[muokkaa]

sanan humaani vartalosta humaani- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40