hukata

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

hukata (73) (taivutus[luo])

  1. saattaa tietämättään tuntemattomaan paikkaan
  2. heittää hukkaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhukɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: hu‧ka‧ta

Etymologia[muokkaa]

sanan hukka vartalosta huka- ja suffiksista -ta tai erillinen laina samasta germaanisesta lähteestä[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hukkaamiskielto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hukata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.