huimaava

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

huimaava (10)

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä huimata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi huimaava huimaavat
genetiivi huimaavan huimaavien
(huimaavain)
partitiivi huimaavaa huimaavia
akkusatiivi huimaava; huimaavan huimaavat
Sisäpaikallissijat
inessiivi huimaavassa huimaavissa
elatiivi huimaavasta huimaavista
illatiivi huimaavaan huimaaviin
Ulkopaikallissijat
adessiivi huimaavalla huimaavilla
ablatiivi huimaavalta huimaavilta
allatiivi huimaavalle huimaaville
Muut
essiivi huimaavana huimaavina
translatiivi huimaavaksi huimaaviksi
abessiivi (huimaavatta) (huimaavitta)
instruktiivi huimaavin
komitatiivi huimaavine