huimaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
huimaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä huimata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huimaava | huimaavat |
| genetiivi | huimaavan | huimaavien (huimaavain) |
| partitiivi | huimaavaa | huimaavia |
| akkusatiivi | huimaava; huimaavan | huimaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huimaavassa | huimaavissa |
| elatiivi | huimaavasta | huimaavista |
| illatiivi | huimaavaan | huimaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huimaavalla | huimaavilla |
| ablatiivi | huimaavalta | huimaavilta |
| allatiivi | huimaavalle | huimaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huimaavana | huimaavina |
| translatiivi | huimaavaksi | huimaaviksi |
| abessiivi | huimaavatta | huimaavitta |
| instruktiivi | – | huimaavin |
| komitatiivi | – | huimaavine |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- huimaava Kielitoimiston sanakirjassa