huijari
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- henkilö, joka valehtelee muille ihmisille saadakseen taloudellista hyötyä, esim. rahaa, tavaraa
- Rehellisenä pidetty kauppias paljastuikin huijariksi.
- henkilö, joka on muuta kuin väittää olevansa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhui̯jɑri/
- tavutus: hui‧ja‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huijari | huijarit |
| genetiivi | huijarin | huijarien huijareiden huijareitten |
| partitiivi | huijaria | huijareita huijareja |
| akkusatiivi | huijari; huijarin |
huijarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huijarissa | huijareissa |
| elatiivi | huijarista | huijareista |
| illatiivi | huijariin | huijareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huijarilla | huijareilla |
| ablatiivi | huijarilta | huijareilta |
| allatiivi | huijarille | huijareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huijarina | huijareina |
| translatiivi | huijariksi | huijareiksi |
| abessiivi | huijaritta | huijareitta |
| instruktiivi | – | huijarein |
| komitatiivi | – | huijareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huijari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
2. henkilö, joka on muuta kuin väittää olevansa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
avioliittohuijari, hevoshuijari, huijarisaarnaaja, huijarisyndrooma, huijariyrittäjä, korttihuijari, pörssihuijari, romanssihuijari
Vastakohta[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- huijari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6