huhta
Katso myös: Huhta |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhuht̪ɑ/
- tavutus: huh‧ta
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huhta | huhdat |
genetiivi | huhdan | huhtien (huhtain) |
partitiivi | huhtaa | huhtia |
akkusatiivi | huhta; huhdan |
huhdat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huhdassa | huhdissa |
elatiivi | huhdasta | huhdista |
illatiivi | huhtaan | huhtiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huhdalla | huhdilla |
ablatiivi | huhdalta | huhdilta |
allatiivi | huhdalle | huhdille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huhtana | huhtina |
translatiivi | huhdaksi | huhdiksi |
abessiivi | huhdatta | huhditta |
instruktiivi | – | huhdin |
komitatiivi | – | huhtine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | huhda- | |
vahva vartalo | huhta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
arjalainen laina[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- huhta Kielitoimiston sanakirjassa
- huhta Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).