huhmar

Suomi

Substantiivi

huhmar (49)

1. maljamainen astia, jota käytetään erilaisten, erityisesti ruoanlaittoon liittyvien ainesten (mm. yrttien ja pippurien) hienontamiseen
2. aiemmin koivupölkkyyn koverrettu syvä astia, jonka pohjalla olevia jyviä jauhettiin lyömällä petkeleellä

Taivutus

• Sanassa taivutus vaihtelee sijamuodoittain tyyppien 32 ja 48 välillä.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	huhmar, huhmare	huhmaret, huhmareet
genetiivi	huhmaren, huhmareen	huhmarten, huhmarien, huhmareiden, huhmareitten
partitiivi	huhmarta, huhmaretta	huhmaria, huhmareita
akkusatiivi	huhmar, huhmare; huhmaren, huhmareen	huhmaret, huhmareet
Sisäpaikallissijat
inessiivi	huhmaressa, huhmareessa	huhmarissa, huhmareissa
elatiivi	huhmaresta, huhmareesta	huhmarista, huhmareista
illatiivi	huhmareen, huhmareeseen	huhmariin, huhmareisiin, huhmareihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	huhmarella, huhmareella	huhmarilla, huhmareilla
ablatiivi	huhmarelta, huhmareelta	huhmarilta, huhmareilta
allatiivi	huhmarelle, huhmareelle	huhmarille, huhmareille
Muut
essiivi	huhmarena, huhmareena, (huhmarna)	huhmarina, huhmareina
translatiivi	huhmareksi, huhmareeksi	huhmariksi, huhmareiksi
abessiivi	huhmaretta, huhmareetta	huhmaritta, huhmareitta
instruktiivi	–	huhmarin, huhmarein
komitatiivi	–	huhmarine-, huhmareine- + omistusliite

Käännökset

englanti: mortar

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• huhmare, huhmari

Synonyymit

• mortteli