horjunta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

horjunta (9-J)

  1. horjuminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhorjunt̪ɑ/
  • tavutus: hor‧jun‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi horjunta horjunnat
genetiivi horjunnan horjuntojen
(horjuntain)
partitiivi horjuntaa horjuntoja
akkusatiivi horjunta;
horjunnan
horjunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi horjunnassa horjunnoissa
elatiivi horjunnasta horjunnoista
illatiivi horjuntaan horjuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi horjunnalla horjunnoilla
ablatiivi horjunnalta horjunnoilta
allatiivi horjunnalle horjunnoille
muut sijamuodot
essiivi horjuntana horjuntoina
translatiivi horjunnaksi horjunnoiksi
abessiivi horjunnatta horjunnoitta
instruktiivi horjunnoin
komitatiivi horjuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo horjunna-
vahva vartalo horjunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]