horisontti

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

horisontti (5-C)

  1. näennäinen viiva, joka erottaa toisistaan maan ja taivaan jakaen näkökentän kaikki suunnat kahteen osaan: niihin, jotka kohtaavat Maan pinnan, ja niihin, jotka eivät kohtaa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi horisontti horisontit
genetiivi horisontin horisonttien
(horisonttein)
partitiivi horisonttia horisontteja
akkusatiivi horisontti; horisontin horisontit
Sisäpaikallissijat
inessiivi horisontissa horisonteissa
elatiivi horisontista horisonteista
illatiivi horisonttiin horisontteihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi horisontilla horisonteilla
ablatiivi horisontilta horisonteilta
allatiivi horisontille horisonteille
Muut
essiivi horisonttina horisontteina
translatiivi horisontiksi horisonteiksi
abessiivi horisontitta horisonteitta
instruktiivi horisontein
komitatiivi horisontteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]