homogeeninen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
homogeeninen (38) (komparatiivi homogeenisempi, superlatiivi homogeenisin) (taivutus [luo])
- koostumukseltaan yhtenäinen, aineksiltaan tasakoosteinen, tasa-aineinen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhomoˌgeːninen/
- tavutus: ho‧mo‧gee‧ni‧nen
Etymologia[muokkaa]
ruotsin sanasta homogen < latinan sanasta homogeneus < muinaiskreikan sanasta ὁμογενής (homogenḗs)[1]
Käännökset[muokkaa]
1. koostumukseltaan yhtenäinen, aineksiltaan tasakoosteinen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: homogeenisuus
- verbit: homogeenistaa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- homogeeninen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.