hoikkuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hoikkuus (40)
- se, että on hoikka
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhoi̯kːuːs/
- tavutus: hoik‧kuus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hoikkuus | hoikkuudet |
genetiivi | hoikkuuden | hoikkuuksien |
partitiivi | hoikkuutta | hoikkuuksia |
akkusatiivi | hoikkuus; hoikkuuden |
hoikkuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hoikkuudessa | hoikkuuksissa |
elatiivi | hoikkuudesta | hoikkuuksista |
illatiivi | hoikkuuteen | hoikkuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hoikkuudella | hoikkuuksilla |
ablatiivi | hoikkuudelta | hoikkuuksilta |
allatiivi | hoikkuudelle | hoikkuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hoikkuutena | hoikkuuksina |
translatiivi | hoikkuudeksi | hoikkuuksiksi |
abessiivi | hoikkuudetta | hoikkuuksitta |
instruktiivi | – | hoikkuuksin |
komitatiivi | – | hoikkuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hoikkuude- | |
vahva vartalo | hoikkuute- | |
konsonantti- vartalo |
hoikkuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan hoikka vartalosta hoikk- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on hoikka
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hoikkuus Kielitoimiston sanakirjassa