hionta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hionta (9-J)

  1. hiominen; se, että hiotaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhiont̪ɑ/
  • tavutus: hi‧on‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hionta hionnat
genetiivi hionnan hiontojen
(hiontain)
partitiivi hiontaa hiontoja
akkusatiivi hionta;
hionnan
hionnat
sisäpaikallissijat
inessiivi hionnassa hionnoissa
elatiivi hionnasta hionnoista
illatiivi hiontaan hiontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hionnalla hionnoilla
ablatiivi hionnalta hionnoilta
allatiivi hionnalle hionnoille
muut sijamuodot
essiivi hiontana hiontoina
translatiivi hionnaksi hionnoiksi
abessiivi hionnatta hionnoitta
instruktiivi hionnoin
komitatiivi hiontoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hionna-
vahva vartalo hionta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hiontamuoto, karkeishionta, lasinhionta, märkähionta, timantinhionta, vesihionta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hionta Kielitoimiston sanakirjassa
  • hionta Tieteen termipankissa